Jos joku ei ole vielä perehtynyt asiaan, mainittakoon aluksi että SCY:n kevätvuosikokoukseen on jälleen tulossa äänestettäväksi uusi ehdotus collieiden muotovalionarvosäännön muuttamisesta. Esityksen sisältö kokonaisuudessaan on seuraava (lainaus SCY:n sivuilta):
Esitys jäsenistöltä tulleen (Päivi Kaski, Satu Havukainen ja Kaarina Pesonen) muotovalionarvosäännön muuttamisesta.
Suomen muotovalion arvo pitkä- ja sileäkarvaisille collieille
Vähintään kolme
sertifikaattia näyttelystä Suomessa kolmelta eri tuomarilta. Vähintään
yksi sertifikaateista on saatava koiran täytettyä 24 kk.
Lisäksi vähintään yksi seuraavista:
Lisäksi vähintään yksi seuraavista:
1. hyväksytty luonnetesti tai
2. hyväksytty bh-koe tai
3. hyväksytty tulos palveluskoira- tai pelastuskoirakokeesta tai
4. koulutustunnus TK1 tottelevaisuuskokeesta tai
5. koulutustunnus RTK2 rallytokokokeesta tai
6. SERT agilitykilpailuiden I-luokasta tai
7. hyväksytysti suoritettu paimennuksen esikoe (PAIM-E).
Punaisella maalatut kriteerit ovat nykyisin voimassa olevasta MVA-säännöstä.
Vielä muutama vuosi sitten olisin ollut jyrkästi ehdotusta vastaan, koska se näennäisesti helpottaa luonnevaatimusten osalta valioitumista. Tällä hetkellä on kuitenkin sanottava, että KANNATAN, jos en ehdotuksen kirjainta kohta kohdalta, sen henkeä ja tarkoitusta ehdottomasti. Katsotaanpa hiukan tarkemmin minkälaisia syitä jouduin käymään läpi asiaa pohtiessani ja mitkä faktat lopulta johtivat siihen, että jouduin kääntämään takkini:
1) Luonnetestituloksen monopoliasema luonneominaisuuksien mittaamisessa ja ennen kaikkea jalostuksellisessa arvottamisesessa on saatava tiensä päähän. Luonnetesti on osoittautunut tehottomaksi työkaluksi tarkoituksessaan jalostuksen apuvälineenä, koska se ei pysty näyttämään koirien perinnöllisiä eroja ominaisuuksien suhteen, ja koska kasvattajat eivät hyödynnä testituloksia ominaisuutasolla heikkouksia parantaakseen. Hyväksytystä luonnetestistä on tullut "OK-leimasin" jota nykyinen valiosääntö tukee ominaisuuksien parantamiseen ja syvällisen luonteiden tuntemuksen kustannuksella. Tämä näkyy hyvin voimakkaasti mm. JTO:sta löytyvistä luonnetilastoista: käytetyimmiltä jalostuskoirilta vaaditaan kyllä kautta linjan hyväksytty luonnetestitulos, mutta ne ovat osa-alueiltaan ja loppupisteiltään lähes poikkeuksetta alle rodun keskiarvon. Todelliset painotukset ovat ihan muualla kuin luonneominaisuuksien valinnassa. Tulos tästä kehityksestä on se, että vaikka collieita on jo pitkään testattu MVA-säännön kannustamana käytännössä enemmän kuin mitään muita rotuja, rodun heikkoudet ovat edelleen samat kuin luonnetestin tullessa osaksi MVA-sääntöä ja heikoimpien osa-alueiden tilastollinen kehitys on kohti entistäkin heikompaa suuntaa. Sen sijaan käytetyimmiltä jalostuskoirista ei löydy minkään tason koetuloksia muutamaa yksittäistä poikkeusta lukuunottamatta.
Jos luonnetestin jalostuksellinen asema mitäänsanomattomana OK-leimana saataisiin muurrettua vaihtoehtoisten arviointimenetelmien (eli kouluttamisen) yleistyessä, myös luonnetesti voisi onnistua palautumaan entiseen tarkoitukseensa koirien ominaisuuksien kartoittajana, jolloin hyväksytty/hylätty raja ja pistemäärä menettäisivät merkitystään, ja niille jotka edelleen haluavat luonnetestata koiriaan, siitä tulisi ehkä aidosti käyttökelpoinen väline saada tietoa koiriensa ominaisuuksista.
2) Collie on Palveluskoira - miten käy PK-tulosten arvostuksen? Tähän kysymykseen minulla on valitettavasti vain yksi vastaus: minkä arvostuksen? Valitettavasti arvostusta on hyvin vaikea saavuttaa vaativimmallekaan lajille tai tulokselle, jos kyseisen lajin harrastajakunta on olemattoman pieni. Tällä hetkellä kehitys näyttää mielestäni pitkästä aikaa hieman valoisalta sen suhteen, että ylempien luokkienkin tasolle yltää useita tuloksellisesti kilpailevia colliekoirakoita joka vuosi. Tosiasia kuitenkin on, että näissä koirakoissa ei ole sellaisia harrastajia, jotka kilpasilisivat pk-lajeissa tavoitteenaan saada koirasta MVA. Edellisestä koularilla valioituneesta pk-colliesta lienee kulunut jo kaksinumeroinen luku vuosia, ja nahkoissakin siitä on aikaa kauan....
Huoleen siitä, että pk-tulos rinnastettaisiin näihin muiden lajien suhteessa huomattavasti helpompiin tuloksiin ja siten menettäisi osan arvostaan, voi todeta että huoli on aiheeton: jos BH-koe on yksi valionarvon kriteereistä, tasorinnastus tapahtuu käytännössä jo suhteessa siihen, ei varsinaiseen palveluskoirakokeeseen. Käytännössä siis koko pykälä pk-tuloksen osalta on turha, koska saavuttaakseen pk-koularin,koiralla on luonnollisesti oltava jo pohjalla BH.
Mielestäni pk-tulosten arvostuksen ja harrastuksen yleistymisen kannalta on pelkästään positiivista se kehitys, mitöä ehkä voitaisiin saavuttaa sillä että yhä suuremmalla joukolla ihmisiä olisi joku konkreettinen porkkana kouluttaa koiriaan - erityisesti kohdistuessaan kasvattajiin, koetuloksen kuin koetuloksen arvostus pelkästään tukee toisiaan myös lajirajojen yli. Se, että on itse kouluttanut koiralleen vaikka edes sen TK1-tuloksen, parantaa kasvattajien ja harrastajien käsitystä siitä mitä korkeammankin tason koetuloksiin koirilta vaaditaan. Ja kukapa ei haluaisi aikaansaada koiria, joille ne "helpotkin" tulokset olisi mahdollisimman helppo hankkia - joten oletettavaa olisi, että valinnoissa painottuisi entistä enemmän koulutettavuuden ja käytännön koiranlukutaidon merkitys paperilla tapahtuvan lt-valinnan sijaan.
Entäs se ampuminen? Tämä itselleni jossain määrin kynnyskysymys ratkesi viimeistään jo edellisessä kokouksessa, jossa paimennuksen esikoe hyväksyttiin yhdeksi valiokriteeriksi. Nykyiselläänkin siis muotovalioksi voi saada paukkuaran koiran. Ja jotta kukaan ei luule minun elävän jossain utopiassa, täytyy tähän todeta että kyllä, paukkuaran koiran voi saada valioksi (jopa käyttövalioksi) myöskin sen pk-tuloksen kautta. Kyse ei ole siitä että minkään säännön täytyisi olla ehdoton seula tietyille ominaisuuksille. Kyse on siitä, mitä haluamme rotumme ominaisuuksia kehittäessä painottaa, ja valintoja ohjaavat porkkanat on suunniteltava sen mukaan, mitä pitkän tähtäimen vaikutuksia niillä toivotaan olevan. MVA-vaatimuksen lajivalikoiman avaaminen kattamaan monipuolisesti eri koiraurheilulajeja ja tulostason laskeminen sellaiselle tasolle että se on porkkanana realistinen riittävän suurelle (näyttely)harrastajajoukolle kouluttaa koiransa ei varmastikaan tule vaikuttamaan siihen, onko rodussamme tulevaisuudessa enemmän paukkuarkoja koiria kuin nykyisen säännön voimassa ollessa, koska molemmista säännöistä löytyy sen osalta sama porsaanreikä. Kasvattajat, jotka pyrkivät saamaan aikaan äänivarmoja koiria, joutuvat edelleenkin itse varmistumaan käyttämiensä koirien paukkuvarmuudesta. Ne joille riittää pelkkä tulos kelvollisuuden mittariksi, eivät sitä tee, kuten eivät tee nykyisinkään. Mutta mielestäni parempi sekin, jos niiille paukkuaroillekin yksilöille on koulutettu joku koetulos, kuin se, että ne nykyisen sääntömallin mukaan jätettäisiin sekä testaamatta että kouluttamatta, elleivät sitten lähde paimentamaan.....
Mitä muita hyötyjä muutoksesta voisi olla? Tarkastellaanpa asiaa kasvattajien ja pennunostajien näkökannalta. Oletetaan, että helpotettaessa koetuloksella valioitumista saadaan lisättyä sekä kasvattajien että näyttelyharrastajien kiinnostusta koirien kouluttamista kohtaan. Rotumme piirissä nämä ovat ne aktiivisimmat ja runsaslukuisimmat tahot, jotka vaikuttavat siihen kehitykseen mihin suuntaan rotumme taso ja myöskin maine kulkee. Heidän kauttaan siirtyy myös tavallisille kotikoirien omistajille suuri osa siitä koiratuntemuksesta (tai sen puuttumisesta) jonka varassa matti ja maija meikäläinen mustiaan taluttelee. Mitä aktiivisempia kasvattajat ja harrastajat ovat koulutuspuolella, sitä paremmin he pystyvät verkostoitumaan sillä saralla ja ohjaamaan kasvatinomistajiaan sekä itse kouluttamaan koiriaan ja ymmärtämään niiden käyttäytymistä, että hakeutumaan seurojen yms piirissä koulutuksiin. Tällä muutoksella voitaisiin parhaassa tapauksessa pitkällä aikavälillä siis saavuttaa jopa yleiseen koiranpitoon ja koirankäsittelytaitoon positiivisesti vaikuttavia asioita.
Mikä tulee olemaan Kennelliiton kanta? Sääntömuutosehdotus perustuu osittain siihen ennakkotietoon, että Kennelliitto on jo aikaisemminkin hyväksynyt valioarvosäännön kriteereiksi ei-rodunomaisten kokeiden eli ns. harrastelajien tuloksia. Ainakin islanninlammaskoirilla nykyinen sääntö sisältää kriteereinä BH-kokeen, Toko-tuloksen ja suoritetun (hyl tai hyv, ei kesk.) luonnetestin. Osittain Kennelliiton byrokraattien vuoksi olisin itse laatinut tästä ehdotuksesta hieman riisutumman version, mutta periaatteessa mikään ei estä muutoksen läpimenoa Kennelliitossa mikäli SCY:n vuosikokous sen hyväksyy.
Ja hevosetkin nauraa..... Mutta se hymy voi ajan saatossa kääntyä jopa ihan aidoksi, kun huomataan että entistä enemmän myös niitä hyviä collieita löytää tiensä koulutuskentille, ja sitä kautta ehkä jopa takaisin pk-lajien pariin.
Mielestäni ei ole oleellista se, mistä lajeista ja milta tasolta muotovalioiden halutaan saavuttavan tittelinsä. Valitettava fakta on, että mitään valioiden joukkoryntäystä ei tule syntymään edes jokaisen lajin alimman tason tulokset kelpuuttaen. Mielellään muuttaisin joitakin kohtia oheiseen sääntömuutosehdotukseen, jotta se sopisi paremmin omiin ajatuksiini. En nyt tässä yhteydessä kuitenkaan kirjoita siitä. Oleellista olisi se, että kouluttamalla valioitumisesta tulisi taas pitkästä aikaa tavoittelemisen arvoinen saavutus.
Ja ei, en ole ylpeä siitä että olen joutunut muuttamaan ajatuksiani koskien MVA-säännön merkitystä ja kriteerejä. Olisin halunnut olla oikeassa siinä, että lt tai pk-koulari vaihtoehtoisina kriteereinä olisivat toimineet sellaisina kannustimina kuin uskoin ja yritin niitä pitää. Mutta katson, että minulle tämä rotu ja sen tulevaisuus, ja myöskin harrastusmahdollisuuksieni tulevaisuus, ovat sen verran tärkeitä asioita että ylpeytensä on voitava niellä ja hyväksyä se mikä on nykypäivän koiraharrastuskentän tilanne eri lajien kehityssuuntien suhteen.
Jos rodun maine harrastuskoirana onkin huono, se ihan vihonviimeinen karhunpalvelus on itse häpeillä rotuaan ja sen tilannetta. Ainoa keino luoda positiivista peeärrää on mennä sinne kentälle, uskoa että se kannattaa ja näyttää että tulosta tulee. Jokainen koirakko joka tekee koetuloksia on tärkeä. Vaatimattomat tulokset johtavat vaativampiin. Siihen tässä yritetään kannustaa.
