Tärkeintä ja aina etusijalla niin ylä- kuin alamäissäkin ovat ne omat koirat ja kasvatit, niiden hyvinvointi ja etu, mutta kaikki se hyvä mitä ne elämääni tuovat siinä sivussa on jotain ihan valtavaa. Tärkeimpiä kantapään kautta opittuja asioita tässä koirankasvattajan taipaleella on ollut vanha totuus: ympäröi itsesi oikeilla ihmisillä. Se ei aina ole helppoa ja virhearviointeja sattuu. Vaikka kuinka yrittää, sitä kristallipalloa ei ole ja ihmistuntemus voi pettää. Minullekin on käynyt niin, muutamaankin kertaan. Valitettavasti uskon, että tulee käymään vielä tulevaisuudessakin, koska ihmiset ovat mitä ovat. Siltoja tulee poltettua harvoin, mutta joskus ei voi muutakaan. Jos se on yhtään itsestäni kiinni, silloin täytyy olla koiran hyvinvointi tai muu todella iso juttu kyseessä. Ihmisille löytyy apua ja ymmärrystä kyllä tilanteessa kuin tilanteessa, mutta koiralle se kasvattaja on ainoa puolestapuhuja silloin kun oma kotikin kääntyy sen etua vastaan. Voin suoraan myöntää olevani jopa vainoharhaisen epäluuloinen nykyisin esim pentuja uusiin kotiin luvatessani. En edes puhu myymisestä - en enää ollenkaan halua myydä pentuja, vaan kotiehdokkaan on myytävä itsensä minulle. Siinä kaupanteossa ei paina valuutta eikä aiempien koirien meriittilista vaan molemminpuolinen luottamus ja yhteensopiva ajatusmaailma. Tekstejäni lukeville tai kanssani keskusteluja harrastaville ei liene ihan yllätys, että ajatusmaailmani ei aina edes ole välttämättä sellainen jota yleisesti pidetään "kennelpoliittisesti korrektina", mutta olen hyvin ehdoton siinä että koiraa kunnioitetaan, arvostetaan ja siitä huolehditaan viimeisen päälle, väärissä kohdissa säästelemättä. En kertakaikkiaan siedä sitä, että monille, sinänsä ihan ok ihmisillekin se koira on "vain koira". Tätä taustaa vasten ihmettelen joskus itsekin kuinka en ole onnistunut karkoittamaan ihan jokaista pennunkyselijää. Päin vastoin: olen saanut jostain joukon ihan uskomattomia kasvatinomistajia ynnä muita ystävistä parhaita joiden kanssa onnistuu vetää köydestä samaan suuntaan, vaikka ei kaikesta olisikaan samaa mieltä.
Tämä avautuminen on taas seurausta muutamista tietooni tulleista järkyttävistä uutisista (ei välttämättä koskien suoraan "omiani" vaikka omasta näkökulmasta kirjoitankin), ja haluan vaan sanoa että kaikenmaailman selityksistä huolimatta monen laiminlyönnin, vahingon ja kummallisen 'valinnan' taustalla on puhdasta välinpitämättömyyttä, huolimattomuutta, motiiveja joita halutaan peitellä, kuten se kuuluisa raha, jne jne. Vaikka kuinka toivoisi, kasvattaja ei voi kontrolloida kaikkea, ei edes aina sitä mitä kasvateillaan tai niiden jälkikasvulla tehdään ja miten niistä huolehditaan. Ensin haluan tarjota AINA sitä apua, käytettävissäni olevaa tietoa ja kontakteja. Mokatakin saa, kun on selkärankaa myöntää se ja toimia parhaansa mukaan korjatakseen tilanteen ja huolehtia että jatkossa sujuu paremmin kuin hyvin. Tekevälle sattuu, mutta tekevä myös selvittää asiat viipymättä, toimii eikä vaan ihmettele ja toivo parasta! Mutta kun se vaatisi vähän panostusta...! Tiedän, että joidenkin kasvattajien ratkaisu on ollut joko ignoorata nämä tietoon tulleet tilanteet tai mikä vielä järkyttävämpää, mennä mukaan ylläpitämään kulisseja toiminnalle joka ei kestä päivänvaloa. Sanattomaksi vetää ja ahdistaa. Ja kun tarpeeksi ahdistaa, se siltakin kyllä sitten roihuaa, vaikka koiran/koirien puolesta tekisi mieli itkeä. Omalta osaltani voin vaan sanoa, että kaikki minkä sukutaulussa lukee Irokon, on minulle koirayksilönä sydäntä lähellä ja tervetullut jättämään sinne tassunjälkensä - mutta ei välttämättä edusta mitään, minkä puolesta olisin valmis itse liputtamaan.
