Hanna pyysi kuvaa mihin se kyltti päätyi...
kuvassa on toinenkin Heinin työ, Donnan muotokuva sen valioarvodiplomin yläpuolella vasemmalla. Muutakin minulle hyvin tärkeää ja rakasta tuosta seinältä löytyy; siellä takana Sofin valiodiplomi, ensimmäinen meidän koirien koskaan voittama Sert-lappu kehystettynä (Donnan, 1994), keskellä kuva meidän ensimmäisestä colliesta Loresta pikkupentuna heti tultuaan meille, ja pienemmässä kuvassa minä 12v halaamassa Donnaa, 6kk, maa valkoisena keväisistä luumupuun kukista. Donnan ja Sofin valioitumispokaalit ja Aktiivicollieitten komea tunnustuspalkinto viime vuoden työstä pk-kentillä. Pienissä kehyksissä hyllyn ympärillä on kaikki edesmenneet ja nykyiset lauman jäsenet, paitsi Kärtsä, josta ei ole yhtään edustuskelpoista kuvaa "aikuisena". Kärtsälle on vielä paikka tuolla vasemmassa alareunassa hyllyn alapuolella, mutta sitten se seinä on täynnä....
Edessä on tunnetun Victor & Tim Griffiths'n patsas juoksevasta trikkicollienartusta jonka ostin (kalliilla :-O) Cruftista keväällä v.2005. Donna sairastui jouluna 2004 ja sen kuolemasta oli juuri kulunut muutama viikko; Riia ei ollut vielä syntynyt - Carole ja Kati varmaan muistavat että pyyhin sillä visiitillä silmäkulmia ihan yhtenään. Sofin juoksu, josta se astutettiin Vikillä alkoi matkalla ollessani, ja siellä sitten tuskaisesti pähkäilin onko seuraava koirani Donnaan linjattu trikkinarttu vai Antoc-pentu ihanan näyttelykoiran Dollyn esikoisista, jotka olivat juuri syntymässä siellä käydessämme... rakkaus sinisiin Antoceihin on vanhaa perua, mutta hah!, niin kuin siinä olisi ollut jotain muuta vaihtoehtoa loppujenlopuksi. Valikoin pitkään Griffiths-standillä mielettömän hienon ravaavan merlenarttu-patsaan ja tuon tuulispäänä laukkaavan trikin välillä kumman haluan, ja päädyin Juoksevaan Lassieen. En ikinä unohda Dollyä, enkä niitä kahta kertaa kun melkein päädyin sen jälkeläisen omistajaksi. Elämä on kummallinen haarautuvine polkuineen; ne kaikki johtavat kuitenkin sinne mihin on tarkoitus kulkea. En usko mihinkään uskontoon, mutta uskon että asioilla on syynsä ja joskus niistä saa etiäisen jos kuuntelee.
Akvaarion valaisimen päällä on vielä yksi kuva; kasvattini iki-ihana Sissi kuten varmaan joku tunnistaa. Yksi niistä haarautuneista poluista, jonka toivon taas jostain vastaani tulevasta risteyksestä löytäväni.
