Eli kun risteytellään (ja hyvä kun risteytellään) niin kontrolloidusti. Mikä tahansa nahka ei todellakaan tuo onnea ja autuutta pitkäkarvaisten geenipooliin - kenties päin vastoin. Vapaasti karvanlaaduista riippumaton valinta sen sijaan luo taatusti käyttökelpoisia vaihtoehtoja kummankin rodun kasvattajille. Pelkkä pinojen "dumppaaminen" pitkäkarvaisiin ei toteuta sitä tavoitetta edes pitkisten kannalta juurikaan, koska niissä sitä valinnanvaraa ei kovin kummoisesti tule olemaan jos puhutaan koirien valinnasta ominaisuuksien/geneettisen laadun perusteella, eikä vaan risteyttämisestä pelkästä risteyttämisen ilosta, mainosarvon tms takia.
Pitkiskasvattajana koen etten hyötyisi yhtään mitään mahdollisuudesta käyttää jotain muutamaa tiettyä "random koiraa" vain sillä perusteella että se on nahkavanhemmista syntynyt pitkis. Suurin syy tähän on se että mielestäni ja todellakin kohtuu isolla otannalla molemmista roduista se random nahka ei tuo mitään oleellista parannusta ominaisuuksiin joita haluan (pitkis-linjoissani) jalostaa. Ylipäätään olen kokenut hyviä yksilöitäkin bongattuani vaikeaksi löytää nahkoista kokonaisia sukuhaaroja joissa olisi luotettavasti vakiona suurin osa toivomistani luonneominaisuuksista ilman ongelmia joita en itselleni halua. Pitkissä ei tätä tuskaa ole, koska tiedän mistä hakea, ja vieraammistakin linjoista tunnistan mahdolliset riskit ja niitä paikkaavat suvut helpommin.
Sen sijaan koen että hyödyn kenties joskus suurestikin mahdollisuudesta valita nartulleni paras mahdollinen uros (tai miksei päinvastoinkin) riippumatta siitä onko se pitkä, lyhyt- vaiko pina-karvainen. Sen aika on sitten kun joskus hallitsen sen tietotaidon ja näkemyksen molemmista roduista historiaa ja sukutauluja myöten niin vankasti että voin yhtä varmalla kädellä ottaa vastuun niistä nahka-yhdistelmän tuotoksista kuin pitkäkarvaisista kasvateistani. Koen nahkoilla olevan aika paljon sekä luonne- että terveyspuolen ongelmia joista ei kauheasti puhuta mutta kasvattajana pitäisi olla taustoja myöten paljon syvällisemmin perillä, ja niitä kun ei KoiraNetistä selaamalla opiskella.... Vastaavasti olisin aika kriittinen antamaan esim omaa urostani nahka-kasvattajan risteytyspentueeseen; ei niinkään sen takia mikä se narttu ehkä itsessään on (riittävän hyviä löytyisi varmasti iso liuta), vaan kyse on nimenomaan siitä mitkä eväät kasvattajalla olisi risteytyspentueen teettämiseen ja kuinka hyvin itse tuntisin kyseisen nahkasuvun koiria.
Risteytysyhdistelmien suht tiukkakin kontrolli on mielestäni tuhannesti parempi ratkaisu jatkojalostusta (eli niiden uusien geenien hyötykäyttöön saamista!) ajatellen kuin esim se ns villin lännen meiniki jossa kaikki on sallittua, koska populaatiotasolla jatkolle on merkitystä vain sillä mitkä geenit yleistyvät ja missä määrin: keskitasoisten ja sitä huonompien koirien tai kenen tahansa puskajussi-kasvattajan pennut tuskin edes päätyvät sellaisiin käsiin joilla olisi edellytykset hoitaa jatkojalostus järkevästi niin että mahdolliset toisesta rodusta tulevat riskit minimoidaan ja edut maksimoidaan. Risteytyspentujen tuottaminen niin ettei niiden jatkojalostukselle ole olemassakaan mitään suunnitelmia ja koirat jäävät käyttämättä on rotujen kannalta täysin turhaa. Pelkät pevisa-tutkimukset, luonnetesti ja jalostustarkastus tuloksina paperilla eivät riitä mihinkään risteytyksen tuloksia arvioitaessa vaan kasvattajalla täytyy olla se näkemys kokonaiskuvasta mitä haluttiin mihinkin rotuun tuoda. Jokaisella risteytyksellä pitäisi olla jotain konkreettista annettavaa kummallekin rodulle ja onnistumista/jatkojalostusta pitäisi peilata siihen saavutettiinko haetut edut toisesta rodusta.
Kennelliiton ratkaiseva asema poikkeuslupien myöntämisessä on mielestäni sillä tavalla ongelmallinen, että päätös on rotuja, niiden ongelmia, linjoja ja kasvattajia tuntemattomien ihmisten käsissä. Silloin voi syntyä päätöksiä, sekä myönteisiä että kielteisiä, joita rotuun vihkiytyneen kasvattajan on vaikea ymmärtää ja hyväksyä. Mielestäni SCY:n jalostustoimikunnan lausunnolle kuuluisi näissä asioissa antaa merkittävä painoarvo ja yhdistelmän kannattavuutta tulisi punnita koirien itsensä ja tulosten lisäksi myös sen kannalta, onko poikkeuslupaa hakeneella kasvattajalla tarvittava asiantuntemus molemmista roduista kaikkien vaadittavien (terveys- luonne- ja ulkomuoto-ominaisuuksien) jatkojalostukseen mahdolliset riskit huomioiden.
Makustelin tätä asiaa yön ja päivän verran ennen kuin kirjoitin mitään, koska ensireaktio keskustelun positiivisen avauksen saamaan vastineeseen oli vähän monttu auki, jopa rotuni puolesta loukkaantunut (joo tiedän, totaalisen turhaa!). Olen vaan ollut siinä uskossa että sinisilmäinen usko nahkojen "paremmuuteen" ja roturajojen pyhyyteen olisi jo aikapäiviä sitten kuopattu ajatus. Jalostuksessa kun ei kovin pitkälle päästä ilman minkäänlaista riskinottokykyä edes yhden rodun sisällä, ja se roturajojen avaus harkitusti nimenomaan mahdollistaa paremmin vältellä niitä rotukohtaisia suurimpia riskejä.
Henkilökohtaisesti ajatus risteytyspentueesta ei siis ole ajankohtainen. Koko rodun jalostusta ajatellen se on kuitenkin mielenkiintoinen skenaario. Tuntuu nimittäin että varsinkin luonnepuolella "hyvä koira" ei ole enää senkään vertaa universaali käsite kuin joskus ennen. Kun joskus olisin risteytykseen itse valmis ja halukas, toivon kovasti että en joudu tyytymään risteyttämään vaan unissani niitä pilven reunalta katselevia joukostamme poistuneita. Siellä ne tarkoitukseen sopivat ihanne-nahkanikin nimittäin nykyään ovat <3.
